Kello herätti 04:00. Hampaan pesu, viimiset ruisleivän
palat ja ulos odottamaan taksia. Olin varma, että minun täytyi odottaa taksia,
koska olin hieman ajoissa, mutta toisin kävi. Kuljettaja istui ulkona
odottamassa minua. Sanoin heipat condomme vartijalle ja istahdin taksiin. Myös
kuljettaja joka survoi rinkkaani etupenkille (älkää kysykö miksi), totesi sen
olevan painava. Taksi matka sujui hyvin vauhdikkaasti ja osittain minun
nukkuessani. Lopulta Don Muengin kentälle saapuessamme, kuljettaja ilmoitti
minulle ajaneensa väärin ja minun täytyisi kävellä kolmanteen kerrokseen. En
unen pöpperössä jaksanut alkaa vääntämään asiasta, vaan nappasin laukkuni ja
suuntasin kohti check-in tiskiä. Helpommin sanottu kun tehty. Jokainen
virkailija neuvoo minut eri paikkaan ja lopulta kun löydän oikean jonon, huomaan
ettei laukussani ole samanlaista ”tarkistettu” tarraa kuin muilla. Miten
ihmeessä minä pääsin tähän tiskille ilman, että laukkuani tarkistettiin. No ei
muuta ku kysymään oliko tämä tehtävä ennen Check-iniä. Kyllä oli vastaust.
Laukku hihnalle ja odottamaan toiseen päähän. Rinkkani liukui hihnaa pitkin,
jolloin virkailija tuli luokseni ja pyysi avaamaan rinkan. EIKÄ! Avaamaan? Ihan
tosi?! Mitä ihmettä siellä voisi olla? Jos nyt sen avaisin en saisi sitä enää
kiinni. Kerkesin nostaa rinkan pöydälle kun virkailija tuli sanomaan ettei
tarvitsekaan. Pikkuisen siinä sydän tykytti. Tämän pienen episodin jälkeen
takaisin Check-in jonoon. Ensi kerralla teen sen valmiiksi netissä etukäteen.
Jono eteni tajuttoman hitaasti ja ajattelin jo etten selviä seisomisesta rinkka
selässä. Lopulta tiskille päästyäni kysyin virkailijalta, paljon rinkkani
painoi. 22 kg tuli vastaus. 11 viikkoa Pattayalla on yhtä kuin +5 lisäkiloa
rinkkaan. Jännä nähdä paljon loppupaino on Suomeen saavuttaessa. Lento oli
onneksi ajallaan ja lennolla oli minun lisäkseni muitakin länsimaalaisia.
Vaikkakin suurin osa oli paikallisia.
Aurinko nousee Don Muangin kentällä!
Jos Pattayalla marmatettiin siitä, kuinka venäläiset ovat
törkeitä ja rynnivät joka paikkaan, niin kyllä aasialaisetkin osaavat. Siinä
vaiheessa kun kone on melkein jo kiitoradalla, niin viimeiset juoksee kyytiin
hiki hatussa. Sitten kun kone jo kiihdyttää kiitoradalla on siinä vaiheessa
pakko lähteä tallustelemaan käytävälle. Tässä vaiheessa minä ummistin silmäni,
enkä jaksanut enää kiinnittää huomiota siihen, mitä koneessa tapahtuu. Mutta
kun laskeutumisen aika on, niin kun kapteeni sytyttää turvavyön merkkivalon ja
alkaa laskeutumaan jyrkemmin, niin siinä vaiheessa on taas lähdettävä hyppimään
käytävälle. Mutta odottakaas kun tulee aika poistua koneesta. Sitä rynnimisen
ja tönimisen määrää. Jokainen aasialainen halusi samaan aikaan ulos koneesta.
Noh…tulipahan tämäkin nähtyä.
Lento meni kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvin. Laukun
saadessani kysäisin taksin hintaa. Yrittivät ensiksi pyytää 1800 THB, mutta kun
olen oppinut tinkimään, en sitä hintaa hyväksynyt. Lopulta taksi Phuketista
Khao Lakiin irtosi 1200 THB. Jos olisin jäänyt Phukettiin, olisin saanut seurakseni
taksi matkalle komean Britti miehen. Tuli kysymään mihin olin menossa kun
muisti minut samalta lennolta. Hih.. =)
Hotellille tullessani respan täti huuteli minua nimeltä
ennen kuin olin kunnolla edes astunut respaan sisälle. Taisin olla ainut tämän
päivän tulija. Hotellissa on muutenkin tosi rauhallista, eikä altaalla taritse
riidellä paikoista.
Täällä sitä nyt ollaan. Vietin vähän aikaa altaalla ja
kävin kävelemässä. Väsymys on aika kova. Aurinko meni ulkona pilveen, mikä on hyvä,
koska nyt minä voin hyvällä omalla tunnolla ottaa pikku unet. =) Huomenna jos menisin
vaikka vähän rannalle.
XoXo Christa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti