Hei hei Pattaya!

Työharjotteluni Pattayan Suomalaisessa koulussa on nyt ohi. 10 ihanaa viikkoa on takanapäin. Tunne myllerrys on suuri. Innolla lähden kohti uusia seikkailuja ja jätän Pattayan pölyt taakse, mutta toisalta samalla jään kaipaamaan ihmisiä, joihin olen täällä tutustunut, ihania oppilaita, tuota pientä kyläkoulumaista koulua ja totta kai myös harjoitteluni mahdollistaneita Tiitä ja Tommia. Keskiviikkona näin koulun 3 tyttöä, Alinan, Inkan ja Olivian viimistä kertaa. Tytöt ovat aivan ihania ja koko perhe omistaa suuren sydämen. Olivia oli tehnyt minulle taulun enkelistä. Taulu on ihana ja löytää varmasti paikkansa yöpöydältäni enkeli patsaan ja kynttilän vierestä. Se sopii paikkaan täydellisesti missä on kuva ystävästäni, joka menehtyi auto-onneettomuudessa.

Tänään, minun viimeisenä päivänä koulussa oli omalta osaltani todella haikea tunnelma. Oppilaat lauloivat minulle Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun. Laulun sanat menivät näin:

"On laiva valmiina lähtöön

Se kaukomaille, missä taivaalla illan tulle 

ei pohjantähteä näy.

Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan

Tänne ystävä armas surren sua jäämme me kaipailemaan

Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaa

Niin kuitenkin sydämisssämme sua vain aina muistellaan

Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa

Monta ihmettä näytit sä meille jotka nyt meitä lohduttaa saa

Me tiedämme että sä lähdet vain koska muuta et voi

Ja me toivomme että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi

Ja me toivomme että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi"

Tässä vielä kyseinen kappale: http://www.youtube.com/watch?v=irQidQGPTZs

Mitä siinä sitten voi muuta kun tirauttaa kyyneleen. Lisäksi sain koululta kortin ja pienen pussukan. Eräs oppilas Netta oli tehnyt minulle vielä oman kortin ja ostanut hiuspannan. Kaikki oppilaat ja opettajat Pattayan Suomalaisessa koulussa ovat kyllä todella ihania.

Kaikkea on tapahtunut ja kaikkea on tullut nähtyä ja kottya. Silti en vaihtaisi ainuttakaan kokemusta pois. Olen toivottavasti kasvanut tämän harjoittelun aikana ihmisenä. Paikkana Pattaya on avannut silmiäni todella paljon. On käyty Walkingstreetillä ja nähty Go Go-baareja joissa naiset on pelkkää kauppatavaraa. On nähty Beach Roadin kadut täynnä tyttöjä, jotka hankkivat kehollaan rahaa. On nähty slummi ja slummilasten päiväkoti. On nähty kasapäin humalaisia ihmisiä ja ajeltu mopotaksilla. On kokeiltu paikallista parturia myöskin, mikä osoittautui positiiviseksi kokemukseksi. 

Iltapäivällä käytiin vielä katsomassa Pattayan rantajalkapallon avajaisia.Suomen joukkue pelaa siellä huomenna. Peukut pystyyn pojille, jotta kulta irtoaa. Tavarat on nyt pakattu ja voin kertoa, että tiukkaa teki kaikkien tavaroiden mahtuminen. Rinkka on repeämispisteessä. Samoin lentolaukku. Jännittää ihan nähdä, paljon on painoa.

Taival Pattayalla on tullut päätökseen. Aamulla klo. 04:30 tulee taksi noutamaan minut kohti Don Muangin lentokenttää josta matkani jatkuu kohti Khao Lakia. Tästä alkaa rentouttava lomani ilman koulutehtäviä. Ne kun on jo tehty.

Loppuun laitan sekalaisesti kuvia kuluneesta viikosta Pattayalla. Se on pitänyt sisällään...

Auringon laskua!

Aviomiesten päivähoitolaa!

Erikoisia juomamukeja!

Ilotulitusta!

Fried rice kanalla!

Joulutähtiä!

Joulukuusi!

Poroja ja reki!

Jouluvaloja!

Kotikatua!

Pakertamista koululla!

Joosef (Niko) ja Maria (Jasmin)!

Ja huom! Minä ompelin asut ihan itse

omin pikku kätösin. Äiti on ylpee musta. 

Uudet yli ihanat Converset!

Tukan värjäystä...

...tummaksi!

Vaaleita ihmisiä! Sori Petra!

Auringon ottoa!

Kannustamissa rantajalkapallo turnauksessa!

Jessica, Tiiti, Jasmin ja Pairin!

Kiitos Pattayan Suomalainen koulu opettajineen ja oppilaineen! Ikävähän tässä teitä tulee ja kyynelkin vierähtää silmään. <3 Toivottavasti nähdään vielä. <3

XoXo Christa