Maailman toisella puolen part 2: Jänniä hetkiä ja Joulun odotusta!

Tämä blogiteksti tulee olemaan kaikella tavalla erilainen. Sitä kirjoittaessani minua on jännittänyt aivan kamalasti. Mutta hyvällä tavalla. Tämä kertoo menneistä ajatuksistani ja tämän hetkisestä tilanteesta. Tässä on tapahtunut kaiken laista ja maisemat ovat muuttuneet suuresti. Kerron nyt matkastani.

Olin päättänyt yllättää vanhempani. Ilmestymällä Joulun aaton aattona heidän ovelleen toivottamaan hyvää Joulua. Näin ollen olin päättänyt samalla kertaa yllättää myös vanhemmat siskoni ja isoveljeni tullessani odotettua aikaisemmin kotiin. Tilasin lennot Suomeen ja aloin keksiä koottuja selityksiä vanhemmilleni, mikseivät he voineet soittaa minulle 23.12. Tällöin istuin lentokoneessa kohti Suomea ja näin ollen puhelimeni olivat kiinni. Olin myös vannottanut ystäviäni olemaan täysin hiljaa kotiin paluustani.

Perjantai 21.12

Jännittää! En enää millään malttaisi odottaa, että pääsisin astumaan ulos Helsinki-Vantaan lentokentältä, halaamaan kavereita ja ennen kaikkea halaamaan vanhempiani. Olen kyllä niin malttamaton. Pakkasin jo tänään melkeinpä kaikki tavarani. Nyt peukut pystyyn, että rinkka ei paina enempää, kun sallitun 20 kg. Olen varmaan kyllästymiseen saakka laitellut ystävilleni Niinalle ja Kristalle, jotka hakevat minut kentältä, viestiä että: ”Kohta nähdään!” ja ”Niin vähän enää!”. Mutta kun en vaan enää malttaisi odottaa.

Lauantai 22.12

Tänään kerroin vanhemmilleni, että olen rikkonut puhelimen laturin. Puhelimesta siis loppuu kohta akku ja näin ollen he eivät voi soittaa minulle. Kerroin kuitenkin saavani uuden puhelimen joko huomenna illalla tai sitten Jouluaatto aamuna. Sovimme kuitenkin, että soitamme tänään skypellä ja sitten Jouluaatto aamuna myös. Tosin silloin olen toivomani mukaan jo Suomessa äidin riisipuuron ääressä. Lisäksi sanoin myös lähteväni saariretkelle Hannan kanssa ja sieltä melkeinpä suoraan juhlimaan joulua. Täydestä tuntui menevän. On kamalaa valehdella, mutta tällä kertaa valehteleminen tuottaa vain hyvää. Pakkasin tänään loput tavarani ja nautin auringosta hotellin altaalla. Illalla vielä viimeisen kerran kävin Viking ravintolassa syömässä ja sanomassa Hannalle heipat. Tuli syötyä ihana kunnon pihvi lankulla ja juotua lasi punaviiniä. Kohta voisikin käydä nukkumaan, sillä taksi noutaa minut hotellilta klo. 04:30 ja vie Phuketin lentokentälle. Tiedän, että matka menee nopeasti nukkuen. Samoin kuin lento Phuketista Bangkokkiin. Sieltä sitten koneen vaihdon jälkeen matkustan Finnairin koneella suoraan Helsinkiin ja toivon tämänkin matkan menevän nukkuessa. Sitten näen ihanat ystävät ja pääsen halaamaan heitä. Samoin vanhempani ja heidänkin suureen syleilyyn. <3 Nyt hyvää yötä. Jos suinkaan saan jännitykseltä nukutuksi.

Sunnuntai 23.12

Khao Lak!

Kello herätti minut 03:30. Siinä söin hieman kaupasta ostettua aamupalaa ja heräilin rauhassa. Katsoin vielä, että kaikki on tullut mukaan ja siirryin sen jälkeen respaan odottamaan taksia. Taksi tuli ajallaan ja oli todella siisti minivani. Kuski oli tosin hieman erikoinen ajotavoiltaan. Ajeltiin taas välillä missä sattuu. Tämän matkan aikana olen useaan otteeseen miettinyt, että käyvätkö ihmiset täällä autokoulua? Jos käyvät, niin millainen se on? Kuka myöntää heille ajokortit? Suomessa näiden ajotapa ei missään tapauksessa menisi poliisilta läpi.

Pattaya international airport!

Matka sujui kuitenkin ihan turvallisesti ja kentälle saavuttuani menin check-in tiskille. Siellä meinasi jännittää. Paljonkohan rinkkani painaisi. Rinkka sai painaa 20 kg ja olin varma että kilon verran saattaa mennä yli. Ei kuitenkaan. Rinkka painoi juuri ja juuri alle sallitun eli 19,2 kg. Huokaus siinä pääsi. Check-in tiskin jälkeen suuntasin kohti porttia. Siellä välissä oli vielä kunnon passin tarkastus. Virkailija siinä sitten huomautti minulle, että olen ollut yliaikaa maassa. Sydän alkoi hakkaamaan ja rupesin katsomaan passiani. Totesin virkailijalle, että olin Pattayalla käynyt imigrationissa ja saanut sieltä uuden leiman ja 30 päivää lisäaikaa viisumilleni. Että minulla oli 90 päivän turistiviisumi. Virkailija veti passin takaisin ja keskusteli hetken kollegansa kanssa. Pahoitteli sitten ja antoi passin takaisin ja toivotti mukavaa matkaa. Kyllä minulle taas sattuu ja tapahtuu, kun yksin reissataan. Nyt odotellaan, että portit aukeaa ja päästään nousemaan koneeseen. En löytänyt Phuketin kentältä rahanvaihto tiskiä, joten joudun etsimään sen sitten Bangkokin kentältä. Mutta siellä on onneksi aikaa ennen kuin Finnairin lento lähtee kohti Suomea. Kerkeän käydä siellä syömässäkin.

Bangkok Suvarnabhum international airport!

Huh mikä lento takana. Oli sellasta turbulenssia, että juomat lenteli pitkin syliä ja lentoemäntäkin löi päänsä johonkin niin, että verta valui. Mutta turvallisesti jälleen kerran maan pinnalla. Oli aikamoinen urheilusuoritus löytää tiensä sisäisten lentojen puolelta kansainvälisten lentojen puolelle. Kengätkin piti riisua siinä ohessa ja tapsutella turvatarkastuksesta läpi ilman tossuja. Portin löysin kuitenkin todella helposti. Rahanvaihtopistekin löytyi. Oli pakko vaihtaa thaibhatit euroiksi, kun en saanut kaikkia tuhlattua. Siinä sitten vaihtotiskillä laskin tietokonelaukun pöydälle. Laitoin rahat kassiin ja lähdin syömään. Ruuan tilattua ja pöytään mennessä sydän pysähtyi. Missä on minun tietokone. Olin unohtanut sen sinne rahanvaihtopisteen pöydälle. APUA! Joku on varmasti kerinnyt viemään sen. Jalat alle ja katsomaan. HUH! Siellä se nätisti nökötti laukussaan pöydällä. Mitäköhän unohdan seuraavaksi. Sitten takaisin syömään, jonka jälkeen oli vain odottelua, että lento lähtisi. Vessakin pitäisi etsiä, mutta kun ei ole mitään tietoa missä se on. Pienen etsiskelyn jälkeen sekin löytyi. Ystävät, vanhemmat, siskot ja veli sekä luminen Suomi ja Joulu ovat enää yhden lentomatkan päässä. Tähän mennessä matka on sujunut loistavasti. Kello on Suomessa tällä hetkellä 04:23 aamulla ja näin ollen vanhempani nukkuvat vielä. Toistaiseksi olen siis yllätykseni kanssa turvassa. Täytynee laittaa heille viestiä, kun saavun kentälle, että joulujuhlissa ollaan ja soitellaan aamulla skypellä. Voi että kun tämä on jännittävää ja samalla niin ihanan mukavaa. Isi ja äiti ja siskot ja veli varmasti yllättyvät suuresti tulostani. Tulin tähän lähtöportin luo istuskelemaan kun täältä näkee mitä kentällä tapahtuu kun seinät ovat lasia. Tunti vielä koneen lähtöön, mutta voisin siellä hetken levätä ja kuunnella vaikka musiikkia. Tämä odottelu on mielestäni kyllä kaikkein typerintä. Äsken Finnairin kone parkkeerasi lähtöportin eteen ja hymy kohosi kasvoille. On meillä aika hieno Marimekon unikko kuosein varusteltu lentokone. Minä oikeasti olen kohta kotona!

Helsinki-Kotka!

Lentomatka suijui mukavissa merkeissä. Matkaseurana oli nuori herrasmies jonka kanssa tuli rupateltua melkeinpä koko lento. Lentoemännät luuli meitä pariskunnaksi, niin täytyi ajoittain vähän oikaista tilannetta. Lentokentälle saavuttuani olin melkein varma, että lalukkuni on jäänyt jonnekin matkalle. Rinkkaa vaan ei alkanut ilmestyä hihnalle. Ihmiset vähenivät ympäriltä, kunnes lopulta rinkka ilmestyi. Reppu selkään ja ulos lentokentältä. Ystäväni Krista ja Niina odottivat minua tuloaulassa. Itkuhan siinä meinasi tulla. Tai no Kristalta tulikin. Hymyilin vain ja tärisin. Ajatukset olivat aivan sekaisin. Olin vihdoin Suomessa ja pääsin halaamaan rakkaita. Sitten tavarat autoon ja kohti vahempia. Krista ja Niina olivat tuoneet minulle toppatakin lainaksi, etten palelisi automatkalla. Vanhemmilleni saavuttuani siskon mieheni oli pihalla. Hiippailimme sitten koko porukka vanhempieni oven taakse ja soitin ovikelloa. Meni hetki, kun äiti tuli avaamaan oven. Ovi aukesi ja minä tervehdin. Äiti katsoi minua pikaisesti, sitten Kristaa ja Niinaa ja takaisin äkkiä minuun ja sitten alkoi hirvittävä huuto. "Isi, isi! Tule katsomaan kuka täällä on! Ei voi olla totta! Tule nyt katsomaan! Meidän ipana on tullut kotiin!" Isi istui vain tuolissa ja tuijotti äitiä ihmeissään. Menin sitten oviaukkoon toivottamaan hyvää joulua ja siitähän se riemu sitten alkoi. Nyt isikin tajusi mitä tapahtui ja hänkin ryntäsi halaamaan. Olin yllättänyt vanhempani siis täysin. Tämän jälkeen lähdin kotiin hakemaan lämmintä vaatetta ja menin viettämään yön ystävieni luokse.

Terve Suomi!

Haliiii!!!!

Aatto aamuna suuntasin vanhempieni luokse valmistautumaan Jouluaattoon. Sieltä ajoimme siskoni luokse, joka ei myöskään tiennyt tulostani. Astuin vanhempieni kanssa eteiseen ja toivottelin taas hyvää joulua. Siskoni ryntäsi keittiöstä ja tuijotti minua ihan hölmönä. Muutaman sekunnin tuijottamisen jälkeen vasta tajusi, että se olin minä kuka siinä seisoi. Kyllä meinasi siskoltakin itku tulla. Joulu meni ihanasti ja vielä joulupäivänä yllätin veljeni. Kaikki meni todella hyvin ja myös osa työkavereista olivat yllättyneitä, kun vain ilmestyin työpaikalle.